Käyn tässä nyt selvittämään runoni Kahvilassa tarinaa hieman syvemmältä. Runo sai alkunsa hyvin perinteisesti. Minulla oli valtava tarve tuottaa tekstiä, mutta en saanut millään lauseita toimimaan. Ei minulla ollut taustalla mitään tarinaa, vaan hain lähinnä toimivaa aloitusta, josta tarinan voi synnyttää. Viimein sain luotua raamit ja miljöön tarinalle lauseella:

Kahvilassa puoli kuudelta
sinä juttelet unelmista:

Mielessäni oli joku Helsingin satama-alueen kahviloista, josta näkee ruotsinlaivojen lähtevän. Unelmaa lähdin rakentamaan hyvin maallisesti. Mistä sitä nyt normaali-ihminen unelmoi? Valitsin Viking Linen, koska se on työväen versio hienostuneemmasta Siljasta. Laivamatkaanhan yhdistyy kolme naista hemmottelevaa nautintoa eli hyvä ruoka, shoppailu ja biletys.

Viking Linella Tukholmaan,
noutopöydästä ostoksille ja tanssimaan

Tähän alkuun olin tyytyväinen, mutta se ei ollut vielä ehjä, vaan kuulosti töksähtävältä. Siinä ei ollut vielä sitä juttua, joka tekee runosta runon. Tämä olikin miljöön luomisen jälkeen haastavin kohta. Miten jatkaa tuon upean alun jälkeen?

Palasin kahvilaan ja annoin hetken kulua tunnin verran. Uskon, että naiselle tunnin verran rentouttavaa lomasuunnittelua on hetki, josta hän nauttii. Tunti on myös hyvin pitkä aika lapsiperheen kiireestä osansa saavalle pariskunnalle. Harvinaista herkkua tämä tällainen. Mutta sitten tähän vaiheeseen syntyi hieman ristiriitainen asettelu ja syrjähyppymäinen tunnelma, jonka loin hyvästelyllä. Eiväthän aviopuolisot hyvästele toisiaan. Runo ei voi siis loppua vielä tähän.

Kahvilassa puoli seitsemältä
meidän täytyy hyvästellä

Sun työvuoro alkaa -lause selitti hyvästelyä. Mutta aloin maistelemaan työvuoron sijasta yövuoro-sanaa. Itse asiassa se kuulosti todella hyvältä, koska olihan vaimoni saanut juuri kuulla saaneensa uuden työn, joka sattuu olemaan kolmivuorotyötä. Muuten, alkuunhan runon kellot näyttivät puoli kahta ja puoli kolmea, mutta yövuorosta kun on kyse, piti kelloja kääntää iltatunneille.

Sun yövuoro alkaa
minun täytyy laittaa lapset nukkumaan

Ja kun hän lähtee töihin, minä menen kotiin laittamaan lapset nukkumaan. Tämä vasta paljastaa, että kyse on avioparista, että kyse on meistä. Tämä vasta tekee tästä runosta ainutlaatuisen. Hetkestä tuli hieno ja tykkään runosta itsekin.

Pari ristiriitaa kaivannee vielä selitystä. Missä lapset olivat? Meidän lapsemme voisi kuvitella viettäneen iltaa kavereiden luona, joten tämän parituntisen vapaan me vanhemmat vietimme rentoutuen kaupungilla. Miksi pitää hyvästellä jo puoli seitsemältä, kun yövuoro alkaa vasta yhdeksältä? Tämän ristiriidan sallin, sillä vaikka riimeihin sopisikin parin tunnin viivästys, niin se ei oikeuttaisi lapsia olemaan vieraisilla niin myöhään.

Lopuksi vielä kommenttina runoon onnittelut vaimon työpaikasta.

Sinulle K, onnea uudelle työpaikalle!

Tämäkin on tärkeä osa runoa, sillä se kertoo taakse jäänestä stressistä edellisessä työpaikassa, joka heijastui väistämättä myös kotioloihin. Ja vaikka uusi työ ei rahallisesti olekaan askel parempaan, niin se tuo kuitenkin optimismin, että aikaa ja energiaa jää jatkossa myös itse elämälle. Siitähän tämä runo kertoo.