Tupliksista tonnareihin - ja takaisin

Vannoutuneena ysiysi-harrastajana jouduin ikäkriisiin, jos näin voi sanoa. Liki vuoden perheessämme ollut turbotonnari kaikilla herkuilla ihastutti talviajo-ominaisuuksillaan, että teki mieli saada toinenkin sellainen. Löytyikin hyvä kohde, jopa vielä paremmilla varusteilla, joka piti hetimiten hakea ajoon. Mukavuudenhalu vei voiton ja harvinainen harrastetuplis päätyikin, ikävä kyllä, nettiauton sivuille myyntiin.

Kaikilla herkuilla
Ensimmäinen näistä tonnareista löytyi tammikuussa 2007, Se on vuodelta 1987 ja varusteena listalta kaikki, paitsi automaattivaihteisto. Eli löytyy turbo, sähköpeilit- ja ikkunat, sähköinen kattoluukku, automaattinen ilmastointi, vakionopeudensäädin ja nahkapenkit. Kun auto oli ostohetkellä vielä suhteellisen vähän ajettu, eli 230 tkm, oli se hyvin toimivan ja jämäkän oloinen kokonaisuus. Auto ihastutti olemuksellaan ja vei pikkuhiljaa vannoutuneen tuplismiehen sydämen. Ja ettei jotain vikaakin, niin kakkosvaihde ei pysynyt päällä ja ohjaustehostin takkusi pahasti etenkin kesärenkailla. Vaihdelaatikko levisikin syksyllä 2007 ja tilalle laitettiin ruiskumallin tiheämpi laatikko uuden kytkimen kera. Tiheämmällä laatikolla varustettuna tästä tulikin todellinen sportti, joka henkii menohaluja.

Toinen turbotonnari tuli hankittua tammikuussa 2008 ja se on vuoden 1992 malliston lippulaiva eli CS 2.3 Turbo-S, mikä tarkoittaa täydellistä varustelua. Edellisen lisäksi löytyy vielä kuljettajan turvatyyny ja ABS-jarrut sekä täydet 200 hevosvoimaa. Käsittelyn helppous ja alhaaltakin hyvin vetävä kone tekevät ajamisesta nautinnollista, vaikka sanomista tästäkin löytyy. Pissapoika alkoi vuotamaan juuri Helsingin reissulla sekä turvatyynyn merkkivalo syttyi viime viikolla. Aluksi esiintyi ravistusta liikkeelle lähdettäessä, mutta pakkasten myötä vaiva tuntuu kadonneen.

Klassikko
Näiden täysvarusteltujen täsmäohjusten alta joutui viisiovinen harvinaisuus, 99 combi coupé, väistymään. Perustelin itselleni tätä erityisesti tonnareiden parempilla talviominaisuuksilla, mutta taisin olla hetken myös turhan mukavuudenhaluinen. Talvi menikin tonnareilla hyvin, mutta kun innostuin tupliksesta tehdystä vaihtotarjouksesta moottorikelkkaan, niin kaikki kääntyikin päälaelleen. Tuplis piti kaivaa hangesta ja ajoon, että saatoin luovuttaa sen hyvillä mielin uudelle omistajalle, mutta autopa pelasikin niin hyvin, etten enää raskinutkaan sitä antaa vaihdossa. Moottorikelkka piti ostaa lopulta rahalla.

Tämä tuplis on siitä harvinainen tuttavuus, että se on erittäin hienostunut ja kevyt käytökseltään. Ajaminen onkin siten helppoa ja nautinnollista. Ja kun samaan aikaan kevätaurinko osoittelee ensimmäisillä säteillään, niin harrastusmieliala alkaa kohoamaan. Näyttääkin siltä, että tuplis jäi pysyväksi ajokiksi, toistaiseksi. Tonnari toimiikin enää vain vetoautona moottorikelkalle ja se uudempi niistä on nyt vaimon käytössä.

Juhlasta arkeen
Miksi juuri tonnarit ja miksi juuri tuplikset lämmittävät mieltä? Tupliksissa ihastuttaa, että ne ovat hyvin persoonallisia ja käyttöautona vielä hyvin palvelevia autoja. Niiden klassisuus ihastuttaa ja tuottaa mielihyvää liikenteessä.

Tonnarit taasen tuovat 80-luvun edustusautot ulottuvillemme. Saabien heikko arvostus yleisillä automarkkinoilla on tiputtanut hinnat alhaisiksi, mutta ominaisuudet eivät ole vielä menettäneet hehkuaan. Ja kun hyvässä yksilössä kaikki toimii, niin hyvillä mielin saa puskea arkea hieman kauemmaksi loistoauton pilottina.

Teksti ja kuvat: Jari Haverinen (kirjoitettu 3.3.2008)


 

Uusimmat jutut


Jaa |