Saabismi minussa (17.11.2010)

Juu, pari kuukautta on Escortilla pärrätty. Viimeisen parin vuoden jaksolla tarkasteltuna, se alkaa olla jo aika hyvin mun autoksi. Jotenkin osasin hukata aikoinaan kaikki mieluisat Saabit ja nyt niitä ei enää myydä. Eipä silti, Escort on aika ihanneauto näihin mun tarpeisiin. Sen verran arvot ovat muuttuneet. Mutta yksi arvoista mietityttää... turvallisuus.

Täytyy vain sanoa, että onneksi ei tarvii enää tien päällä juuri viettää aikaa. Se tuosta Uosukaisten hirvikolarista mieleen on palautunut. En väitä, että tuollainen vanha Saab vetää vertoja näille uusille, mutta kyllä ne vain jämäkkää tekoa on ilman turvatyynyjäkin. Ja se jämäkkyys huokuu kuljettajan paikallekin.

Mutta kun liikutaan kaupungissa, Aygon ja Escortin ajamisen keveys ja helppous tuo ajonautinnon, jollaista en muista Saabien kanssa kokeneeni.

Mielessä on kuitenkin se, miten hyvä auto vanhakin Saab (siis seitkyluvun ysiysi) voi olla ajaa, ja miten uskomattoman vakaa ysitonninen on lumipolanteisella maantiellä. En nyt kaipaa ysitonnista näille ajoille, sen verran korkeiksi niiden kaupunkikulutuslukemat nousivat, mutta kyllä tuollainen perussiisti ysiysi mielessä pyörii. Siksi pidän itseäni saabistina edelleen, vaikken yhtään Saabia nyt omistakaan. Tämä siitäkin huolimatta, että ellei sopivaa Saabia kohille satu, voi tuosta Escortista tulla pitkäikäinenkin ajokkini (en silti puhu vielä vuosista).

Niin, ja saabismi tuli jo ihan perintönä, vaikka tiettävästi ensimmäinen Saabi tuli sukuun vasta syntymäni jälkeen...


Ja ihan niin kuin tämä isänmaallisuus, suomalaisuus siis, ei se lähde, vaikka vuosikausia Saksassa tms. asuisi.


 

Uusimmat jutut


Jaa |