Legenda jo eläessään (9.2.2009)

Tuplaysi, mihin se minut oikeuttaa (viitaten tuplanollan "lupa tappaa" -oikeuteen)? Nauttimaan autoilusta tietty. Elikkäs, oli viime viikon tiistai, kuusi päivää sitten, kun sain alleni jälleen itselleni niin rakkaan Saab 99 -mallin. Alkuun nautintoa söivät tipahtanut kuskin penkin pohja sekä epäsiisti, kuprulla oleva kojelaudan puupaneeli. Ensimmäisen pikakorjaus ei oikein onnistunut, enkä oikein ymmärrä, miksi teen numeron tuosta jälkimmäisestä. Muuten auto tuntui pelaavan moitteetta. Mitä nyt merkkivalot siinä puupaneelin napeissa ovat pimeinä. Eikä tuossakaan mitään, mutta takalasinlämppäri saattaa unohtua päälle ja vaikuttais siltä, että se syö unohtuessaan akkua (ei kai nyt sentään?). Tämän yllätyksen koin perjantaina töistä lähtiessäni. Onneksi kaikkien virtalähteiden sammuttaminen tarjosi startille riittävästi puhtia käynnistyäkseen pakkasessa.

Viikonloppuna autoa kohtaan valtasi valtava hyvänolontunne. Autoon on helppo astua (pakkasellakin), sillä on helppo ajaa (tuiskussakin) ja se tuntuu kuin kodilta. Taon itselleni päähän, että "nyt et sitten myy tätä autoa", sillä tätä sopivampaa ysiysiä minun käyttööni ei taida enää löytyä. Alkuun etsin kaksiovista mallia, mutta neliovisen etuovet ovat kyllä paremman kokoiset (etenkin turvavyöt on sopivalla etäisyydellä) ja takaovet perheelliselle lähes tarpeelliset. Joku yksilö voi olla vähemmillä kilometreillä ja joku toinen harvinaisemmalla mallimerkinnällä varustettu, mutta minulla kun nämä ovat kuitenkin ahkerassa päivittäiskäytössä, niin tämä on siihen tarkoitukseen just sopiva.

Sain tehtyä osatilauksen nopeusmittarista (matkamittari kun ei toimi) sekä penkin pohjasta. Tein kuitenkin varsin toimivan korjauksen penkkiin. Alimmaiseksi tuli pehmyt ensiapulaukku jostain 80-luvulta, sen päälle mankin sopivasti pumpattu sisuskumi. Nyt on kuskinpenkki niin jämäkkä, kuin sen pitääkin, ja autoilusta voi nauttia täysin rinnoin.


 

Uusimmat jutut


Jaa |