Kaksi viikkoa Itävallassa (27.7.2009)

Kesälomalla suuntasimme kahdeksi viikoksi Itävaltaan. Aygolla ensin Helsinkiin ja Helsingistä lentäen Wieniin, josta vuokrasimme Peugeot 807 tila-auton, olihan meitä kuuden hengen matkaseurue (tosin Aygossa matkusti vain 4 henkeä). Wienistä suuntasimme itään reilun 260 km maantiekilometrin verran.

Autovuokraamon täti kysyi, haluaisimmeko 0 euron omavastuun jollain 30 euron päivähinnalla, mutta ajateltiin suoraan, että kalliiksi käy, jos sen otamme. Ensimmäisten kilometrien jälkeen tuli kyllä kyseistä omavastuuta ikävä, sillä pelon sekaisten tunteiden keskeltä saatoin vain toivoa, että kaksi viikkoa selvittäisiin kolhuitta. Ei pitäisi pikkukaupungin kasvattia päästää vieraan maan suurkaupunkiin vieraalla autolla.

No, kaksi viikkoinen selvittiin lopulta kolhuitta ja toisella viikolla pystyi jo hieman rennommin tuon autoilun ottamaan, siis panikoimatta. Sanonpa vain, että oli liian iso auto, liian kapeille teille, jossa nopeusrajoitukset olivat liian kovat. Ja kun pientareen tilalla oli joko rotko tai talon seinä, niin kyllä täytyy kiitosta antaa suomalaisilla teille. Yhden ohjeen voisin antaa sille, joka vieraaseen maahan vuokra-autolla lähtee, että käy ensin kotimaisemissa ajelemassa kyseistä automallia, että sinuiksi pääset.

No, tässäpä muutama kuva reissusta. Ehkä muutama päivitys on tulossa myöhemmin, jahka ehdin tarkemmin otettujen kuvien kimppuun.

Ensimmäisenä ajopäivänä saimme tutustua lukuisiin tunneleihin...


... ja jylhiin maisemiin, kun ajoimme yhä syvemmälle alpeilla.


Salzburgissa saattoi liikkua muutama ratikkakin...


Ja tässä vielä tämä meidän kulkupeli, jonka mittariin ajettiin n. 1700 km...

(Enpä kyllä ittelleni kyseistä autoa ostaisi, vaikka kyllä se henkilönkuljetustarpeen täytti.)

Jos tuosta pösöstä vielä muutama sananen. Oli HDI-koneella ja siis seitsemän paikkainen, mutta kun penkit on seitsemälle, ei matkatavaroille enää juuri tilaa jää. Onneksi meitä oli vain kuusi, niin saatiin matkatavaratkin mukaan.

Varusteitahan tuossa oli. Ensimmäisenä piippasi peruutustutka. Sen jälkeen meni ovet lukkoon. Sadetunnistimesta tykkäsin kaikkein eniten, vaikkei se ihan ajatuksen mukaisesti toiminutkaan. Vakkariin ehdin tutustua viimeisenä päivänä, mutta eipä tuosta Itävallan liikennemäärissä pääse hyötymään. Onnistuin kuitenkin pistämään sen rajoittimelle ja ohittaessa ihmettelin, kun ei auto kulje. Löytyihän tästä automaattinen ilmastointikin.

En tiedä, johtuiko se siitä, että oli liian iso auto, liian kapeille teille, joilla ajetaan liian lujaa, vai oliko syy auton, mutta kieli keskellä suuta sai ajaa koko ajan, että omalla kaistallaan pysyi. En siis oikein osannut nauttia ajettavuudesta Saabien ja Aygon jälkeen. Kulutus näytti olevan noin 7,5 litraa sataselle, liekö painavan auton vai mäkisten maisemien syytä, mutta mielestäni se on dieselille kovahko maantielukema.

Navigaattorina oli Garmin Nuvi, joka ensimmäisellä viikolla oli asetuksessa "Vältä liikennettä". Tämän seurauksena olimme tämän tästä jotain pihatietä pitkin "oikaisemassa". Muutenkaan tuo ei oikein tunnistanut oikeata tietä, vaan näytti meidän kulkevan milloin veden päällä, milloin metsässä ja milloin sitten olimme aivan viereisellä tiellä mitä todellisuudessa kuljimme. Taisi korkeuserot ja huomattavan paljon merenpinnan tasoa korkeammalla olevan sijaintimme sekoittaa sen vehkeen. Kartta piti ostaa kolmantena päivänä. No, oli tuosta laitteesta toki hyötyäkin. Ja Suomessa tuo pelitti virheettömästi.

Viimeisenä päivänä aloin laskemaan Porschejen ja Saabien määriä, että saisin vahvistuksen mutu-käsitykselleni. Ja niinhan siinä kävi, että 12 Saabia vastaan havaitsin 20 Porschea (havaintojen suurta lukumäärää selittää, että oltiin ensin lähes 4 tuntia maantiellä ja sitten 4 tuntia jalkamiehinä Wienissä). Ferrarejakin bongasin kahden viikon aikana kolme.

Ja sitten vielä isäntä itte Ramsaun hiihtokeskuksessa...


 

Uusimmat jutut


Jaa |